Paul Cézanne (1905) - Omenat ja persikat

"Silmän on tartuttava, yhdistettävä asioita", sanoi Cézanne, "aivot antavat sille muodon." Asetelmassa, jossa taiteilija myös luo maalaamansa maailman, jokainen esine, jokainen sijoittelu, jokainen näkökulma edustaa päätöstä. Cézanne maalasi ja maalasi uudelleen tässä kuvattuja esineitä useita kertoja. Pöytä, kuviollinen liina ja kukkaruukku olivat kaikki lavasteita, joita hän piti ateljeessaan. Jokainen erilainen järjestely oli uusi tutkimusmuodoista ja niiden suhteista.

Tässä pöytä kallistuu odottamattomasti, uhmaten perinteisiä perspektiivin sääntöjä. Samoin näemme ruukun profiilista, mutta saamme myös kurkistaa sen sisään. Paradoksaalisesti juuri Cézannen uskollisuus sille, mitä hän näki, selittää tämän logiikan ja kolmiulotteisen tilan "kiistämisen". Hän ei niinkään tietoisesti litteytä tilaa. Pikemminkin hän keskittyy itse esineisiin sen sijaan, että keskittyisi perspektiiviseen järjestelmään – "ilmalaatikkoon" – jossa ne sijaitsevat. Cézanne työskenteli hitaasti ja harkiten. Päivien kuluessa hän siirteli telinettään maalaten eri esineitä – tai jopa samaa esinettä – eri näkökulmista. Joka kerta hän maalasi sen, mitä näki. Juuri hänen omistautumisensa maalausprosessiin työnsi hänen taidettaan abstraktioon.